Enkelilllä ei ole samanlaista suoraan ruumiillisuuteen yhteydessä olevaa minuutta kuin ihmisellä.
Virtailevasta ja solisevasta vedestä, haihtuvasta sumusta, ilmassa viuhuvista tuulista ja välähtävistä salamoissa on etsittävä enkeliolennon fyysistä ruumista, Vaikeus on lähinnä siinä, että ihmisen on vaikea hahmottaa olentoa, jolla ei ole selvästi rajautunutta fyysistä ruumista.
On ymmärrettävä mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että tiedän olevani enkelien ilmennyksen äärellä, kun katson kohoavia tai laskeutuvia sumuverhoja, seison lähteen vierellä tai pauhaavassa tuulessa, näen salaman leimahtavan pilvistä. Tiedän että kaikki se on enkelien ilmennystä.
On pystyttävä täysin kuvittelemaan, että jokin osaa vedenpintaa voi olla kymmenien enkelten fyysisten ruumiiden tihein osa. Enkelin fyysistä ruumista ei ole ymmärrettävä jotenkin rajatuksi: siihen voi kuulua vedenpinnan läikähdys jollain kohtaa, ja toinen osa aivan muualla.
Lyhyesti sanottuna meidän on opittava kuvittelemaan, että kaikki se, mikä meitä ympäröi veden, ilman tai tulen elementteinä, sisältää meitä lähinnä olevien enkelten fyysiset ruumiillisuudet. Ja jos tahtoo havaita enkelin minuuden tai henkiminän, on katsottava selvänäköisellä katseella astraalimaailmaan.
Se mikä humisee tuulessa tai solisee vedessä, ei ole vain se aineellinen kuva, jonka tavallinen ymmärrys havaitsee, vaan vedessä, ilmassa ja tulessa elää mitä moninaisimmin tavoin enkelien eteerisyys ja astraalisuus. Jos sen lisäksi tahtoo ulottua enkelten henkis-sielulliseen olemukseen, on sitä etsittävä selvänäköisesti korkeammista maailmoista.
- Rudolf Steiner, Henkiset hierarkiat ja niiden heijastuminen fyysiseen maailmaan. Esitelmä Düsseldorfissa illalla 16.4.1909. GA 110. Suomen antroposofinen liitto 1996, s. 115 - 117. Tähän tiivistäen suomentanut Matti Kuusela.
