Toisen hierarkian enkelit vaikuttavat ihmiseen luonnon kautta

Mäkrä Kirkkokalliolta katsottuna - Matti Kuusela

Ihminen lähestyy toisen hierarkian enkeleitä - muodonhenkiä, liikkeenhenkiä ja viisaudenhenkiä - kun kokee luonnonilmiöt niissä elävän henkisyyden ilmennyksinä. Toinen hierarkian enkelikunnat vaikuttavat luonnon kautta ihmissieluihin. 

- Rudolf Steiner, Mikael-aika,

Antroposofisia johtolauseita 80.

GA 26


Muodonhenget / elohim / vallat / exusiai / suuri henki / jumala
Liikkeenhenget / voimat / hyveet / dynamis
Viisaudenhenget / herruudet / kyriotetes

Enkelin olemus maan päällä

Enkelilllä ei ole samanlaista suoraan ruumiillisuuteen yhteydessä olevaa minuutta kuin ihmisellä. 

Virtailevasta ja solisevasta vedestä, haihtuvasta sumusta, ilmassa viuhuvista tuulista ja välähtävistä salamoissa on etsittävä enkeliolennon fyysistä ruumista, Vaikeus on lähinnä siinä, että ihmisen on vaikea hahmottaa olentoa, jolla ei ole selvästi rajautunutta fyysistä ruumista.

On ymmärrettävä mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että tiedän olevani enkelien ilmennyksen äärellä, kun katson kohoavia tai laskeutuvia sumuverhoja, seison lähteen vierellä tai pauhaavassa tuulessa, näen salaman leimahtavan pilvistä. Tiedän että kaikki se on enkelien ilmennystä.

On pystyttävä täysin kuvittelemaan, että jokin osaa vedenpintaa voi olla kymmenien enkelten fyysisten ruumiiden tihein osa. Enkelin fyysistä ruumista ei ole ymmärrettävä jotenkin rajatuksi: siihen voi kuulua vedenpinnan läikähdys jollain kohtaa, ja toinen osa aivan muualla.

Lyhyesti sanottuna meidän on opittava kuvittelemaan, että kaikki se, mikä meitä ympäröi veden, ilman tai tulen elementteinä, sisältää meitä lähinnä olevien enkelten fyysiset ruumiillisuudet. Ja jos tahtoo havaita enkelin minuuden tai henkiminän, on katsottava selvänäköisellä katseella astraalimaailmaan.

Se mikä humisee tuulessa tai solisee vedessä, ei ole vain se aineellinen kuva, jonka tavallinen ymmärrys havaitsee, vaan vedessä, ilmassa ja tulessa elää mitä moninaisimmin tavoin enkelien eteerisyys ja astraalisuus. Jos sen lisäksi tahtoo ulottua enkelten henkis-sielulliseen olemukseen, on sitä etsittävä selvänäköisesti korkeammista maailmoista.

- Rudolf Steiner, Henkiset hierarkiat ja niiden heijastuminen fyysiseen maailmaan. Esitelmä Düsseldorfissa illalla 16.4.1909. GA 110. Suomen antroposofinen liitto 1996, s. 115 - 117. Tähän tiivistäen suomentanut Matti Kuusela.

Viisaudesta rakkauteen

Viisaus on fyysisen luonnon ominaisuus. Vasta siinä, missä rakkaus täyttää viisauden, alkaa varsinainen maankehitys... Se minkä me nykyisessä maassa kohtaamme kamppailuna, esiintyi maan aikaisemmissa vaiheissa erehdyksiä. Maassa vaelsi ihmeellisiä taruolentoja, luonnon erheitä, jotka eivät olleet kehityskelpoisia.

Niinkuin rakkaus kohoaa esiin rakkaudettomuudesta, niin viisaus kehittyi viisaudettomuudesta. Ne jotka kulkevat läpi nykyisen maankehityksen, kantavat rakkauden luonnonvoimana maan seuraavaan elämään.

- Rudolf Steiner, Die Ursprung des Bösen. Esitelmä Berliinissä 22.11.1906. GA 55.

Alkemian salaisuus

Olenpa iloinen löydettyäni Steinerilta tämän keskiajan alkemiaa koskevan otteen. Tämä on kuitenkin vain johdantoa suurempaan teemaan, josta Steiner puhuu keskiajan vakavien tutkijoiden syvänä tragiikkana. Mutta jo tämä ote valaiseen paljon:

"Kaikki nämä syvät tutkijat, jotka etsivät ihmisen ja maailmankaikkeuden salaisuuksia kemiallisista kokeista, ovat myöhemmän keskiajan korkeamman asteen faustisia ihmisiä, sillä kaikki he tunsivat syvästi erään seikan: Tehdessämme kokeita meille puhuvat maan, veden, ilman ja tulen luonnonhenget. Kuulemme niiden kuiskailun, supinan, niiden omituisen, kuiskaavasti alkavan ääntelyt, joka sitten kasvaa harmonioiksi ja melodioiksi, ja palaa sitten jälleen itseensä.

Nämä melodiat ilmaisevat, millainen luonnontapahtuma on kyseessä. Kokekaamme, miten tutkijalla on edessään tislauspullo. Hän syventyy hartaana siihen, mitä tapahtuu. Esimerkiksi oksaalihapon muuttuessa muurahaishapoksi hän kokee: Jos tämän prosessin tapahtuessa teen kysymyksen, johon luonnonhenget vastaavat, ja tätä vastausta voi käyttää ihmisen sisäisen olemuksen ymmärtämiseen, silloin koeputki alkaa puhua väri-ilmiöinä.

Silloin tajuaa, miten maan ja veden luonnonhenget nousevat oksaalihaposta ja alkavat vaikuttaa. Kokee, miten kaikki muuttuu kuin hyräileväksi melodiaksi, harmonioiksi, jotka sitten palaavat takaisin itseensä. Tällä tavoin keskiajan alkemisti koki tapahtuman, jossa syntyy muurahaishappoa ja hiilidioksidia.

Kun näin eläytyy siirtymiseen värielämyksestä musikaaliseen, eläytyy samalla siihen, mitä koetapahtuma kertoa suuresta luonnosta ja ihmisestä. Silloin saa tunteen: luonnonkohteet ja -tapahtumat ilmaisevat vielä jotain sellaista, mitä jumalat puhuvat. Ne ovat jumalallisia kuvia. Näitä kokemuksia voi tutkija käyttää ihmisen sisäiseksi avuksi."

- Rudolf Steiner, Mysteeriomuotoja. Dornach 23.12.1923.

Sitten Steiner jatkaa tuon ajan alkemistien tragediasta. He saivat yhteyden luonnonhenkiin ja näiden kosmiseen opetukseen monistakin asioista, mutta näillä luonnonhengillä ei kuitenkaan ollut läheistä yhteyttä ihmisyyteen, kuten niillä enkeliolennoilla olisi ollut, joihin ihmiskunta oli aikaisemmin pystynyt olemaan yhteydessä.

Näin kehitys kohti aikaa, jolloin myös yhteys luonnonhenkiin katosi, ja syntyi pelkästään aistihavaintoon ja ajatteluun pohjautuva tiede.