Aluksi ei ole helppoa ymmärtää, että sellaisilla tunteilla kuin kunnioitus tai huomaavaisuus voi olla jotain tekemistä tiedostamisen kanssa. Vaikeus johtuu siitä, että tiedostamista pidetään aivan omana toimintonaan, joka ei ole yhteydessä siihen, mitä sielussa muuten tapahtuu. Mutta sielu on se, joka tiedostaa. Ja sielulle tunteet ovat samaa kuin ravintoaineet ruumiille.
Sielulle ovat kunnioitus, huomiointi tai antaumus ravitsevia aineksia, jotka tekevät terveeksi ja voimakkaaksi. Ne vahvistavat ennen kaikkea tiedostamisen voimia. Huomiotta jättäminen, kielteisyys, vähättely, kaikki ne vaikuttavat lamaannuttavasti ja kuolettavasti tiedostamiseen...
Kunnioitus herättää sielussa myötätunnon voiman, joka vetää meitä ympäröiviltä olennoilta puoleensa ominaisuuksia, jotka muuten jäisivät kätköön.
Rudolf Steiner, Wie erlangt man Erkenntnisse der höheren Welten? GA 10. - Kirjasta on useita suomennoksia, kuten Henkisen tiedon tie, mutta tämän otteen kirjoitin suoraan saksankielisestä alkutekstistä.
* * *
Olen kokenut kunnioituksen yhdeksi kaikkein vaikeimmista harjoituksista. Tiedän, että se mitä Steiner tässä kertoo, on oikein, mutta mistä löytää kunnioitukselle sopivia kohteita?
Hartaus on hieman helpompi, mutta sitä on hämmästyttävän vaikea ottaa vakavasti. Voin päästä sisäisesti aivan hartauden rajalle, mutta kun pitäisi kulkea sen sisään, se katoaa tai unohtuu.
Kunnioituksen harjoitus on lähellä myös Vuorisaarnan "autuaita ovat murheelliset" -ohjeen todellista merkitystä. Koen sen muodossa "salli kaikki tunteesi", ja sen jälkeen seuraa kaikessa rauhassa, miten jokin korkeampi sinussa työstää sitä, mitä tunnet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti